Pelipedagogiikka

Tästä voit ladata tutkimussuunnitelmani tohtorikoulutettavaksi. 

Pelikokemus – Pelien merkitys kuvataidekasvatuksessa

Olen kiinnostunut laaja-alaisesti populaarikulttuurista. Erityisesti olen aina pitänyt kaikenlaisista peleistä niiden toiminnallisuuden takia. Minulla ei ole ollut mitään erityistä suosikkipelimediaa vaan olen pelannut videopelejä, lautapelejä, pöytäsotapelejä ja roolipelejä niin livenä kuin pöydän ympärillä. Ja vielä mainitakseni, että olen urheillut kilpailutasolla koko elämäni.

Suosikkipelini ovat olleet aina niitä, mitkä ovat luovasti muokattavasti. Minulla on läjäkaupalla piirustuksia lapsuudestani joissa olen suunnitellut videopeleihin tasoja. Nuoruudessani olin innostunut pöytäsotapeleistä, joissa säännöstö tuli fyysiseen muotoon miniatyyreinä. Aikuisiällä olen keskittynyt digitaalisiin peleihin sekä pöytäroolipelien suunnitteluun.

Olen sitä mieltä, että pelit ovat tärkeimpiä visuaalisen kulttuurin muotoja. Pelit ovat kokemuksellisia ja usein vaativat visuaalista lukutaitoa ja päättelykykyä. Pelien luomiseen tarvitaan erilaisia visuaalisia ja ajattelemisen taitoja. En tietenkään väitä, että kaikki pelit olisivat hyviä, vaan että niiden potentiaali on huimaava. Ne voivat tarjota nykyään myöskin ammatin niin kuvataidekasvatuksen asiantuntijalle kuin kuvataideopettajien oppilaillekin. Peliteollisuus on ohittanut elokuvateollisuuden jo liikevaihdossa ja siitä povataan Suomeen uutta Nokiaa.

Pelikulttuurit ovat valtava ja kiinnostava kulttuurin muoto. Niiden toimintaa tulisi tuntea, jotta voisi tutustua paremmin tähän kulttuuripiiriin kuuluviin, eli yhä useampiin lapsiin ja nuoriin. Pelikulttuurit ovat vasta varttumassa ja niiden piirissä on paljon ennakkoluuloja ja keskenkasvuisuutta, johon myös kasvattajien kannattaisi tutustua. Pelikulttuurit saattavat olla monelle tärkein samaistumisen kohde. Pelikulttuureihin liittyy myös aina ajankohtainen taidekasvatuksen aihe: pojat. Olisivatko pelikulttuurit yksi tapa tutustua tähän ”taiteesta” vähän kiinnostuneeseen yleisöön?

Uskon, että pelillisyys on yksi tärkeimpiä tulevaisuuden teemoja. Gamifica­tion, eli pelillisyyden tuonti sille vieraisiin ympäristöihin, tulee varmasti mullistamaan työelämää ja oppimista. Oppimispelit ja pelien kanssa oppiminen ovat yksi kasvattajien parhaita tulevaisuuden työkaluja. Kuvataidekasvatuksen opiskelijat voisivat olla tässä asiantuntijoiden etulinjassa.

Mediakulttuurissa on monia muitakin kiinnostavia mullistuksia, mutta koen, että sosiaalisen median ja pelien hetki on juuri nyt. Jos niihin ei tartuta nyt opettajankoulutuksessa, kaivamme kuilua opettajien ja oppilaiden välillä koko ajan syvemmäksi.